Päätin lukea Gregg Bradenin kirjan Fraktaaliaika: vuoden 2012 salaisuus ja uuden maailmankauden alku. Se paljasti, että vuosi 2012 ei ole mikään salaisuus, siitä tietoa meille esi-isämme ovat jättäneet jo kauan sitten. Se mikä vuodessa 2012 on ollut salaisuuden verhon peittämää, ovat ne valinnat, joita ihmiskunta päättää tehdä tulevaisuutensa eteen. Tosiasia on, että Aurinkokuntamme asettuu samaan linjaan Linnunradan keskustan eli galaksin päiväntasaajan kanssa 21.12.2012. Näin on tapahtunut viimeksi 25625 vuotta sitten ja tulee seuraavan kerran tapahtumaan vastaavan ajan kuluttua eli todella harvoin. 25625 on päiväntasauspisteiden prekessiojakso. Se voidaan jakaa kahteentoista hieman eripituiseen jaksoon tai viiteen maailmanaikaan, joista kukin kestää 5125 vuotta. Jälkimmäisen muinaisten sivilisaatoiden mallin mukaan nyt talvipäivänseisauksena päättyvä maailmanaika alkoi 3114 eKr. Tällaista 5125 vuoden alisykliä kirjassa verrataan symbolisesti 24-tuntiseen vuorokauteen.

Hopeilla ja muinaisessa Intiassa maailmanaikoja on ollut neljä, atsteekeilla ja mayoilla viisi. Braden esittelee aika tarkasti minulle aiemmin tuntemattomia käsitteitä eli vedojen yugoja, jumalten vuosia, joten niistä sananen. Tarkastelu paljastaa, että hindulaisten luojajumalan Brahman yksi päivä vastaa 4 320 000 000 Maan vuotta, ja mielenkiintoisesti tieteellisesti Maan ikä on arvoitu 4 500 000 000 vuodeksi. Hindujumalten aikakausia ovat Satya-yuga l. valon kulta-aika,Treta-yuga l. suurten hyveiden aika, Dvapara-yuga l. hyvän ja pahan kahtiajako ja Kali-yuga l. musta kausi, jolloin ihmiset ovat menettäneet 75 prosenttia tiedostamiskyvystään ja elinikä on vain 100-120 vuotta. Ajalle leimaavaa on epäsopu. Tämä menossa oleva sykli alkoi arvioiden vuonna 3102 eKr., mutta syklissä on vuonna 1898 alkanut toiminnassa ilmenevän antaumuksen alisykli, bhakti, joka avittaa seuraavaan kultaiseen yugaan siirtymisessä jopa tuhansia, tuhansia vuosia. Pointtina vedalaisillakin on se, että kulloinenkin Maan sijainti galaksinsa eri osissa vaikuttaa tietoisuutemme tasoon. Mitä lähempänä olemme galaksin keskustaa, sitä valaistuneempia olemme.

Fraktaalisuus teettää sitä, että ilmiöt tai niiden suomat olosuhteet yleensä toistuvat voimallisempina ilmaantuessaan myöhemmin sellaisessa aikamallissa, jossa suunta on eteenpäinmenevä. Tämän vuoksi olemme nyt 2012 suurempien haasteiden edessä kuin konsaan. Muutos ja syntymä, joka odottaa toteutumistaan ja kätilöään, on rakkauden ja sydäntietoisuuden polku. Sydämen magneettikenttä ulottuu jopa parin metrin päähän ihmiskehosta ja itseasiassa kauemmaskin, koska Maan magneettikenttä reagoi ihmisten "sydämellisyyteen". On siis aika tunnustaa, että yksilöt muodostavat kokonaisuuden ja yksittäisistä avoimista sydämistä muodostuu valtava kollektiivinen voimakenttä, joka vahvistaa Maapalloa, joka taas vastavuoroisesti suojaa meitä sillä rakkaudella, jonka lähetämme ykseydestä käsin. Vuoden 2012 kärjistetty viesti on siis kaukana mistään huuhaasta. Samalla kirjastoreissulla, jolla tarttui Fraktaaliaika mukaan, lainasin myös Deepak Chopran Kolmas Jeesus: Kristus jota ei voi sivuuttaa -teoksen uteliaisuudesta, koska en ole Chopran tuotantoon aiemmin perehtynyt. Näiden kahden kirjan teemat tuntuvat muodostavan hyvän parin nyt ja sydäntietoisen tulevaisuuden teemoihin.

Näihin syvällisiin lauseisiin päätän kevätkauden osalta nämä reflektoivat tarinat, joita on ollut ilo kirjoitella talven mittaan. Sihteeri kiittää ja toivoo, että jäsenistö tai muut kiinnostuneet ovat saaneet intoa seurata ja ilmaista omaa sisäistä ääntään. Paraspykologian alalla ja alasta kiinnostuneet ihmiset kyllä tekevät näin luonnollisesti ilman eri kehoituksiakin! :) Seuran nettisivuilla taitaa lukea, että kesätauko alkaisi jo 1.5., mutta ainakin tänä vuonna meillä on tulossa vielä huasteluilta ja kanavointi-/meediotilaisuus toukokuussa. Sen verran vihjaisen syksystä, että jos kaikki menee suunnitellusti, syyskauden alkajaisiksi tiedossa olisi ns. kummituskävely Kuopiossa meedion kanssa. Ei varmaan ihan Most Haunted -tyyliin, mutta pistämme parastamme, että toteutuksesta tulisi osanottajille mielekäs kokemus. Varmasti minäkin jotain pienimuotoisia kirjoitushommia kesäpuhdetöinä teen osallistujille jaettavaksi mustaa valkoisella. Tutkimuskohteenahan on siis se toistaiseksi maapallon ympärillä elävä suhteellisen voimakas astraalikenttä, mikä tarkoittaa monien henkien olevan sidoksissa välitilassa Maan elämän läheisyydessä ja "aaveilun" vuoropuhelu kulttuurisen historian kanssa.

Toivotan oikein mukavaa kesää! Muistakaahan edelleenkin tarkkailla blogia tiedotusten osalta erityisesti taas alkusyksystä.