Kummituskävely on termi, jonka olen suomentanut englanninkielisestä perinteestä kuvata kävelykierroksia yleensä sellaisiin vanhoihin kohteisiin, joissa henkimaailma (mikä kokoomatermi) tekee itsensä tiettäväksi. Googletin kummituskävelytermiä ja se ei paljon palauttanut tuloksia, koska Suomessa ei ole tällaista tutkimuskulttuuria. Porin kummituskävelyn / kalmakävelyn kotisivut löytyivät. Nostetaan hattua ja linkitetään nuo sivut tutustuttavaksi. Löysin netistä myös eräänlaisen kummituskiertelyiden järjestäjien luettelon ghosttourdirectory.comin, jonka kattavuudesta en tiedä, mutta ainakin se on yritys koota tietoa kävelyistä myös muualla kuin Yhdysvalloissa, jossa näitä järjestetään paljon. Myös Isosta-Britanniasta löytyy kattavasti eri paikkakunnilla kävelyitä järjestäviä tahoja ja yrityksiä.

Varmasti joukossa on silkkaa markkinahenkeä, mystisillä pelkoskenaarioilla tunnekehon värisyttelyä ja muuta sellaista pinnallista jännityksellä liioittelua. Siitä huolimatta mukana on varmasti myös aitoa kiinnostusta perehtyä näihin usein normaaliaisteilla ja -järjellä käsittämättömiin ilmiöihin, jotka toden totta pelottavat ja jännittävät, mutta toisaalta kutsuvat luokseen tullakseen selvitetyiksi. Siksi ihailenkin eettisiä meedioita ja kanavia, jotka pyrkivät auttamaan kiinnijääneitä sieluja, eivätkä revittele näiden kohtaloilla. Parhaimmillaan yhteys näihin henkimaailman ilmiöihin antaa meille tärkeää tietoa historiasta. Usein sellaisiakin näkökulmia, joita emme tienneet olevan olemassa. Monia mysteereiksi jääneitä asioita on mahdollista selvitellä näiden kävelyiden aikana. Toki samalla pääsee tekemään ikäänkuin mielenkiintoisen historiallisen aikahyppäyksen irti arjesta vanhoihin rakennuksiin, ulkotiloihin ja monumenteille, jonne ei muuten välttämättä usein ole pääsyä. Tämä on kantavana ideana meidänkin lähestyvässä Kuopion vanhojen kohteiden tutustumiskävelyssä, vaikka kaikki kohteet ovat esteettömiä ulkokohteita.

Keskusteluni meedion kanssa tarkisti hieman omiakin ajatuksiani. Emme lähde kummituksia jahtaamaan (mielestäni muutenkaan mitään ei pitäisi varsinaisesti jahdata) klo 24 sysimustaan yöhön, vaan kanavointi tapahtuu tiettyjen korkeatasoisten henkisten turvatarkastusten läpi. Tarkoituksena ei ole ruokkia mielikuvaa henkimaailman pelottavuudesta. Nämä ovat ihan hyviä periaatteita tulevalle kävelyllemme. Lisäksi olen intensiivisemmin kuluneena kesänä perehtynyt universaaleihin lainalaisuuksiin, jotka väistämättä herättävät aina puntaroimaan oman ajattelun, toiminnan suuntaamisen ja tekojen taustavaikutinta. Senkin vuoksi englannin kielessä kävelyihin yhdistetty "ghost hunt" on turhan provosoiva luoden negatiivista konnotaatiota henkimaailman ilmiöiden lähestymistä kohtaan. Vaikka kyllähän poltergaist-ilmiöt tahtovat vähän pelottavilta vaikuttaa, ainakin jos ne oikeasti aiheuttavat esim. esineiden rikkoontumisia.

Henkimaailman ilmiöitä voi tutkia, vaikka ei olisikaan varsinainen henkistä teknologiaa hallitseva meedio. Brittiläinen historioitsija Richard Felix on tästä oiva itseäni innostanut esimerkki. Monet parapsykologit voivat olla koulutettuja tutkimaan paranormaaleja ilmiöitä ihan puhtaan nykyiseltä normitieteelliseltä pohjalta tai ainakin käyttäen menetelmiä, joilla tavanomaista viiden aistin maailmaa tutkitaan. Parapsykologin koulutuksia on varmasti monenlaisia, enkä ole kuin muutamista lukenut. Toiset ehkä keskittyvät monitoroimaan ja selittämään parailmiöitä ulkopuolelta, toisissa harjaannutaan sukeltamaan itse ilmiöiden sisään, selittäen niitä tästä paradigmasta käsin.

Alkaa olla yleisessä tiedossa, että henkisen teknologian hallitseminen ja henkimaailman lähelletulo alkaa lähitulevaisuudessa olla ns. jokamiehen oikeus (tuo mukanaan myös tietyt velvollisuudet) eli suuremmat massat ihmisiä pystyvät avautumaan ja kehittymään entistä helpommin tässä asiassa. Aboriginaalien muinaiskulttuurissa jokainen oli tasaveroisesti yhteydessä suureen henkeen, mutta länsimaisessa (kristillisessä) kulttuurissa pappi piirtää kastajaisissa ristin lapsen kolmannen silmän päälle symboloiden hierarkkista järjestystä, jossa yksilöt käännytetään käyttämään välikappaletta, pappia, saadakseen suuren hengen yhteyden elämäänsä. Mekin niistä itsenäisistä etsijöistä, joilla ei vielä ole tarpeeksi vahvasti kyky meediointiin läsnä, tarvitsemme meediomme. Siksi olen aina kunnioittanut meedioita suuresti ymmärtäen heillä tässä valossa olevan kallisarvoisen kyvyn käytettävissään.

Eli ei muuta kuin ilmoittautumaan meedion kanssakulkemalle ja kommentoimalle vanhojen kohteiden kiertokävelylle, joka järjestetään lauantaina 29.9. klo 20-22. Ilmoittautumiset ottaa vastaan Hanne, jonka yhteystieto löytyy seuran kotisivuilta. Sieltä myös muuta olennaista tietoa kävelystä kuten se, että aloitamme kierroksen kauniin Kuopion Väinölänniemen uimalasta. Toivotaan, että aurinko ulottaisi vielä lämpöään meille syyspäiväntasauksen jälkeenkin, jolloin meillä yö alkaa valon määrän suhteen ottaa kiinni päivää auringon siirryttyä eteläiselle pallonpuoliskolle. ;) Sateenvarjo mukaan, jos säätiedotukset sadetta näyttävät. Huippumielenkiintoista ja uniikkia tutkimusmatkaa kuopiolaiseen historiaan toivotan meille kaikille osallistuville!