Maapallo pitää ääntä kuin radaltaan suistunut juna, lainaan taas viisaan Diana Cooperin sanoja (koska sanoma kumajaa sihteerin sisimmässä). Ihmisten on pakko työskennellä enemmän kuin jaksavat saadakseen maasta sadon irti, pitääkseen katon päänsä päällä ja selviytyäkseen perustarpeittensa tyydyttämisestä. Miksi? Mitä selviytymistaistelu meille opettaa?

Palatakseni edelliseen kirjoitukseeni tahdonvoimasta ja tavoitteiden toteutumisesta Maan päällä, palasin vähän tarkemmin muistiinpanoihini lueskelemastani henkisestä kirjallisuudesta löytäen seuraavaa. Joitakin henkisiä lakeja voidaan käyttää 3. ulottuvuudessa, jossa kaiketi suurin osa meistä vetelee viimeisiä henkosiaan näin vuonna 2012 (vai kestääkö massahyppäys sittenkin kauemmin), mutta siitä aiheutuu karmisia seurauksia, koska henkiset lait toimivat kunnolla vain energiatasolla 5. ulottuvuudessa yhteistyössä sielun kanssa. Eli jos haluamme saada tavoitteitamme toteutumaan puhtaasti, on niiden oltava linjassa sekä korkeamman minämme että oman ja kollektiivisen alitajunnan kanssa kaikkien parhaaksi toteutuen. 5. ulottuvuus liittyy flow-tilaan ja kykyyn irtipäästää tavoitteesta, jos se ei palvele korkeinta kollektiivista hyvää.

Jos lähtisimme kehittämään itseämme pois rahajärjestelmän käytöstä, niin joutuisimme samalla opettelemaan vastuuntuntoisemman, yhteisöllisemmän ja luontaisemman elämäntavan, eikö? Selviytymistaistelu voisi muuttua luontaiseksi yhteispeliksi kaikkien hyväksi. Kiintymyksen irrottaminen kaikesta, erityisesti tuloshakuisuudesta, ja egolähtöisyydestä poiskaraistuminen ovat teemoja, joita erityisesti Eckhart Tolle opettaa. Ehkä Tollen opetuksista joskus sananen. Täytyypä sanoa, että Tollen ja Oprah Winfreyn Uusi Maa (A New Earth) -luentosarja, jonka he esittivät vuonna 2008 netin välityksellä, tavoitti minutkin seuraajakseen ollen egoni hallinnan suhteen parantava kokemus. Ego on hauska vekkuli. Se pyrkii niskan päälle niin helposti, että egosta irrottautumisen harjoituksia on syytä jatkaa koko elämänmittainen matka. Sama koskee kärsimyskehoa.

Mennäänpä ajassa taaksepäin Atlantiksen tuhoutumisten aikoihin. Ihmisten kiire, itsekeskeisyys ja tyytymättömyys on perua monille raiteiltaan suistuneille kehityskuluille kuten Belialin poikien epäsointuisuudelle suhteessa Ykseyden lain lapsiin. Atlantislaiset ilmensivät kaiken mielensä voimalla, mutta kollektiivista parasta ajatellen. Vasta henkilökohtaisen kunnianhimon vallallepäästön myötä väestöstä tuli kiireistä, ahnetta ja he menettivät henkiset kykynsä. Tyytymättömyys ajoi materiaalisiin ja asitillisiin nautintoihin ja ylilyönteihin. Omistushalu sai atlantislaiset valloittamaan muita kansoja. Pimeyden papit käyttivät tietämystään henkilökohtaisen vallan saamiseen. Puhtaat papit ja papittaret surmautettiin. Maapallon portaaleja muihin tähtiin ja galakseihin ei pystytty enää pitämään auki ja eristyminen muusta galaktisesta yhteisöstä oli varmasti huipussaan. Lisäksi Maan omat energialinjat sotkettiin ja katkottiin aiheuttaen maapalloa ympäröivän magneettikentän jatkuvan heikentymisen. Maapallon vuotava aura onkin päästänyt sisään tiettyjä haitallisia viruksia riesaksemme muualta avaruudesta.

Atlantiksessa selvänäköisyyden ja telepatian kykyjä kannustettiin. Kirjoittamista ja symbolien käyttöä ei juuri harjoitettu. Nythän ei juuri muuta tehdäkään. Vasta energioiden alkaessa karkeutua, opetettiin lapsille lukemisen, laskemisen, matematiikan ja astronomian kaltaisia taitoja. Toki itsekin olen kiinnostunut astronomiasta ja maantiedosta tosi paljon. Mutta kuten huomata saattaa, pelkkä 3D-tietous ei riitä minulle. Aika tehokkaasti olen unohduksen majasta nautiskellut / unohduksen verhon läpi kulkenut tämänkertaisessa inkarnaatiossa, mutta silti jo nuorempana heräillyt siihen, että kaikki totuus ei ole tässä näkyvässä maailmassa, vaan populistisesti ilmaisten totuus on tuolla jossain. :)

Atlantiksessa siis lopulta väestön yhteys oikeaan aivopuoliskoonsa, henkeen, sammui. Teknologia asettiin jumalaksi. Luontosuhde sössittiin, riistäminen kuihduttaa luonnonvarat. Lisäksi tiedolla pelattiin liikaa kuten tehdään nykyäänkin, vaikka yksinkertaisuus ja selkeys on avain totuuteen. Usein monimutkaisuus on egon keino korostaa itseään. Nykyään monet joutuvat kokemaan alemmuudentunnetta, jos eivät sovi "tietonörtin" kaavaan. Olen itsekin tietoa ihaileva ja haaliva ihminen, mutta rajoja pitää oppia asettamaan tietoahneudelle. Kenenkään meistä ei pitäisi käyttää tietoa lyömäaseena tai kilpailuvalttina, muuten hukkuu itse tiedonlaareihin. On loputon suo onkia itsensä sieltä ylös, jos on asettanut tiedon ainoaksi jumalakseen. Pelkästään tieto ei täydellistä. Valaistumista palveleva tietonörttiys on silti mielestäni tosi jees, ja tällaisen tiedonlaadun kanssa saadaan ja on saatu ihmeitä aikaan.

Historiassa ja matikassa en menestynyt koulussa, koska en tuntenut juuri mitään inspiraatiota käytettyjä näkökulmia kohtaan. Ne olivat melko hengetöntä sisältöä kertakaikkiaan, mutta ei nyt tietysti ihan kokonaan. Paljon päästin menemään ohisyötöllä, koska tietyt asiat eivät olisi muutenkaan saaneet tarttumapintaa minusta. Siinä suhteessa omasin aika paljon siviilirohkeutta muutoin kuuliaisen koululaisuuteni vastapainoksi. Ja vaikka olen itse astrologian harjoittaja, niin määrätyissä asioissa en huolisi konsultaatiota astrologilta vaan meediolta, selvänäkijältä, henkiparantajalta tms. vastaavalta kanavalta (vaikka voihan astrologikin olla tällainen),  jolla on mahdollisuus saada tietoa sielultani. Sielu voi tosin pyytää oppaita ja enkeleitä astumaan syrjään sen ajaksi, että ihminen käyttää tietyissä tilanteissa vapaata tahtoaan. Astrologiassa hyvää ja erityistä on se, että se huomioi kollektiivin, ulkoisemman kokonaisuuden vaikutuksen yksilön elämässä. Ajatella mikä voima taas palautuu muiden muassa astrologian harjoittajien ymmärrykseen maapallon kultaisen energian ja yleisen tietoisuudentason kohotessa.

Mars-planeetasta piti muinoin tulla Maan suojelija totuuden soturiuden muodossa, mutta se hukkui itsekin kielteisyyteen ja sodanlietsontaan. Marsin pinnalle on kopioitu Maan voimapaikkoja, jotka Marsiin ovat rakentaneet monet galaktiset heimot Nebiru-planeetan Annunaki-sotureiden toimesta. Annunakit ovat lähettäneet kopioiden kautta eripuraista energiaa Maan voimapaikkoihin ja liittäneet Maan monumentaalisten rakennusten arkkitehtuuriin pyhän geometrian vastaisia hallintamalleja, mikä taas on suuresti madaltanut  Maan kokonaisvärähtelyitä. Lisäksi pimeyden enkelit ympäröivät sodanlietsojia ja korruptioon taipuvaisia maan päällä, joten siksikin olisi syytä suunnata askel ja katse aina valonlähettiläisiin päin pois negatiivisuudella mässäilevistä tahoista.

Kaikissa asioissa sisäinen puhtaus on avain valoon. Puhtaus ei houkuttele tuhoeläimiä tuhoamaan jätettä. Aina ensimmäiseksi se oma tontti, sisin, pitäisi pyrkiä pitämään puhtaana. Jos sisimmässä on mätää, niin loputtomasti ei voi suojella itseään tuhoeläimiltä. Mätä pitäisikin saada pois ja katsoa, ettei sitä kerää jatkossakaan. Silti ihmiskehossa eläessä kantaa aina jotain synkkää muassaan. On mahdotonta olla täysinäinen valo-olento nykyisissä olosuhteissa. Olemme oppimassa valosta ja varjoista täällä, joten pitää ymmärtää yöperhosia, jotka lentelevät valon ympärillä quoting Cooper, joka toteaa myös jokaisen olennon maan päällä olevan yhtä aikaa sekä hengen että viidakon lakien alainen - ja sen kyllä huomaa. Jos elää pimeästi eli tekee pahuudellisia elämänvalintoja, minkä johdosta oma valo himmenee, niin pimeän voimat eivät kiinnostu. Pimeät voimat "hyökkäävät" nimenomaan valoa kohti tilanteessa jossa henkistymisen kautta oma valo vahvistuu. Heikoimmat valon vuotokohdat ovat jatkuvassa haasteessa, kunnes valo vahvistuu tarpeeksi niiltäkin osin.Sinnikkyyttä tarvitaan siis valon polullakin, koska vastus tuntuu vain kasvavan. Kaikki tämä kuvaa myös Maa-planeetan ylösnousemusprosessia, valojen ja varjojen taistelua herruudesta.

Saimmeko vastaukset siihen, miksi suuri osa tavallisista ihmisistä on niin tiukoilla nykyään, miksi meillä on edelleen kehitysmaita olemassa, miksi luonnonvarat ovat vaarassa tuhoutua ja elämä sen myötä? Minä tapasin työni puolesta eilen asunnottoman suomalaisen miehen. Se oli ensimmäinen kerta, kun kukaan kertoi minulle viettäneensä edellisen yönsä roskakatoksessa jätesäkit suojanaan. Se, miten yhteisö kohtelee heikoimpiaan, suoraan peilaa yhteisön sivistys- ja tietoisuudentasoa.