Viime viikko oli mielenkiintoinen suhteessa siihen, mitä olin kaavaillut tänne blogiin kirjoitella. Aluksi tuumin kovasti Diana Cooperin kirjallisuudesta keskustelemista, sitten väliin kiilasi muutama muu kirja, jotka lainasin kirjastosta, kun vain tuntui siltä, että nuo kirjat on otettava hyllystä mukaan. Mutta enpä olisi arvannut, että vielä kolmaskin asia ehtii kiilata näiden edellisten edelle: nimittäin Amerikan kansallisaarteen, laulaja Whitney Houstonin kuolema. Siinä oli nainen, joka tuli maan päälle ennätyksiä tekemään ja rikkomaan (Kuu Oinaassa yhtymässä Jupiteriin). Yleensä tällainen potentiaali syntymäkartalla paukauttelee itsensä voimallisesti esille jo nuorella iällä jonkun viisaan mentorin, tässä tapauksessa Clive Davisin, suojeluksessa. Whitneyllä oli lahja korkeammilta tasoilta (Neptunus), joka kanavoitui karismaattisena, häikäisevän kauniin ja komian naisen kovana työskentelynä ja tinkimättömyytenä osana paljon itseä suurempaa kokonaisuutta (Aurinko ja Venus yhtymässä Leijonassa 6. huoneessa oppositiossa Saturnukseen 12. huoneessa, kummatkit ääripäät neliössä Neptunukseen). Silloin kun Saturnuksen ja Neptunuksen neliö alkaa rakoilla esimerkiksi stressin kautta, niin kuvaan ilmenevät terveysongelmat ja länsimaisen medikaation väärinkäytön mahdollisuus. Neptunus on T-ristin kärkenä aina pingotuksessa ja sen mukaan eletään. Tässä tapauksessa elettiin joko karismaattista taiteilijaelämää tai työstettiin kovan luokan riippuvaisuuksien (läheis-, substassi..) kautta omaa herkkyyttä ja hyväksynnäntarvetta (Aurinko-Neptunus ja Venus-Neptunus, Leijona) sekä itsetuntokysymyksiä ja hylätyksi tulemisen jäytävää pelkoa (Aurinko-Saturnus, Venus-Saturnus). On uskomatonta, että suuri tähti joutui syömään mielialalääkettä ainakin vanhoilla päivillään ennen yleisön eteen menemistä. Muutakin sangen mielenkiintoista on Whitneyn kartalla, mutta rajoitan jo vähän itseäni astrologisessa kerronnassa.

Whitneyn Aurinko on lähemmäs 17 astetta Leijonaa ja kun omani Merkuriuksen kanssa on Leijonan 18 asteen tuntumassa, se tarkoittaa sitä, että hengessä olemme samaa Leijona-perhettä ja monet transiitit osuvat meille melko samaan aikaan. Parhaassa terässä emme ole olleet aikana, jolloin Neptunus Vesimiehessä on kokonaisuutena Leijonan merkkiä opponoinut koko viime vuosikymmenen ja ylikin -muutamia upeita valon pilkahduksia toki on toki ollut varmasti meillä molemmilla ja kaikilla Leijonilla tarkoissa ohituksissa. Vuosikymmen on ollut työläs kulkea. Se muuttaa ihmistä ja varsinkin Whitneytä, joka on joutunut katsomaan syvälle alitajuntaansa Neptunuksen kulkiessa ympärpyöreästi vuosikymmenen hänen 12. huoneessaan, jonne Vesimiehen merkki hänellä uppoaa. Huumekierre taisi olla tai näkyä ulospäin pahimmillaan aikana, jolloin Neptunus ohitteli hänen syntymäkarttansa Saturnusta.

Olen seurannut Whitneyn uraa ja elämää lähemmin kutakuinkin 2000-luvun puolivälistä lähtien. Olen kauhistellut hänen itsetuhoisuuttaan ja mielestäni outoa miesmakua (varmaa tietoahan hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan ei julkisuudessa taida olla), mutta samalla olen saanut voimaa ja inspiraatiota hänen musiikistaan. Minulla on tapana kuunnella musiikkia samalla kuin aivotyöskentelen eli luen, kirjoitan tai opiskelen. Ihailen Whitneytä artistina ja pidän hänen tulkinnastaan, jopa raspikurkkuna hänen musiikkinsa voimauttaa maagisesti, jos hän on muuten läsnä laulussa. Tietysti sekin on kiinnostanut, saako kuningatar valtikkansa takaisin ja elämänsä ohjaukseen. Olen ollut myös luonnollisesti Whitneystä astrologisena tutkimuskohteena kiinnostunut. Olen miettinyt sitä, että käyttäisin Houstonia astrologisena tapausesimerkkinä yleisimpien hallitsemieni astrologisten tekniikoiden esittelemiseen kuin käytännössä vain mahdollista. Mietin jopa sitä, että olisiko moiseen touhuun korrektia pyytää kyseenomaiselta henkilöltä suostumus. Mutta sitten taas toisaalta mietin, että tuskin vastausta tällaiselta tähdeltä saisin -hittojako Whitney Houston olisi kiinnostunut siitä, mitä joku pieni hänelle tuntematon ihminen kaukana, kaukana toisella puolen maapalloa hänestä astrologisesti tutkii? :)

Hieman siis absurdi ajatus, mutta hengen ja energian tasolla taas tällaisilla asioilla ei ole samanlaista merkitystä kuin karkealla fyysisellä tasolla. Minä olen pitänyt tietoisuutta Whitney Houstonista yllä elämässäni iloiten hänen musiikistaan ja puolestaan toivoen hänelle parempaa käännettä tavoitteissa uralla ja ihmisenä (puhtaampaa Neptunus-energian ilmenemistä). Hienovarainen energiasäie on silloin olemassa kahden näennäisesti toisistaan riippumattoman ihmisen olemuspuolten (lähinnä se Leijona-henki tässä tapauksessa) välissä ja sillä ei ole mitään tekemistä maallisten hierarkioiden (kuten että toinen supertähti ja toinen supermarketin siivooja) ja järkeilyn kanssa. On kyse energiatasosta, jolloin esimerkiksi saman kaliiberin esiintyjän Madonnan elämänkäänteet eivät hetkauta minua pätkääkään, yksinkertaisesti koska en ole hänestä henkilönä enkä artistina juuri vähäisimmässäkään määrin kiinnostunut enkä inspiroitunut. Sama pätee periaatteessa vaikka seinänaapuriin, jos ei olla "samoilla linjoilla", niin energeettisiä leikkauskohtia ja yhteentörmäyksiä ei helpolla synny.

Nimittäin ihmettelin, miksi viime viikolla lauantain ja sunnuntain välisenä yönä minulla oudosti levoton olo. En ollut sairas, mutta olin tosi väsynyt ja silti pyörin vain lakanoissa, mikä on harvinaista minulle. Enpä osannut syytä löytää. Seuraavana päivänä kyllä pysähdytti, kun luin Whitneyn poismenosta. Muunnin hänen poismenonsa Los Angelesin paikallisajan Suomen aikaan ja samoihin aikoihin kun minulla oli tämä selittämättömän levoton olo, hän viimein päästi irti loppuunkulutetuista maallisista siteistään. Ja samalla tiedän sisimmässäni, että olen vapaa käyttämään häntä astrologisena esimerkkinä. Sattumaa tai ei, mutta noin niin kuin yleisesti on hyvä tiedostaa, mihin sitä energiasäkeitä itsestä lähettää ja ylläpitää, koska niiden vaikutus tiedostamattomalla tasolla voi olla yllättävän syvä. Onhan tässä viime viikolla ehtinyt tupsahtaa sähköpostiin Diana Cooperin uutiskirjekin, jossa hän aika seikkaperäisesti käsittelee näitä "energiasäikeitä" ja myös tällaisten säikeitten katkaisemisen voimakasta merkitystä ihmisen käytännön elämässä. Ja tämä ideahan on taustalla myös aikaisemmassa kirjoituksessa mainitsemassani Denise Linnin opettamassa soveltavassa fengshuissa.

On niin monia näkymättömiä asiayhteyksiä, ainakin minulle, joista mielelläni ottaisin selvää. Kirjastosta tarttui silloin viime viikolla mukaan Dr. Joshua David Stonen Sielupsykologia, jota olen varmaan joskus aiemminkin lueskellut, mutta vasta tällä viikolla se osittain kolahti kunnolla. Sieltä tällä kertaa pomppasi nyt tietoisuuteeni erityisen voimallisesti käsitys siitä, että jokainen fyysisessä kehossa kulkeva ihminen on alisieluna yksi kahdestoista osa isompaa alisielut luonutta kokonaisuutta, sielua. Näitä sieluja taas taas on kaksitoista ja ne ovat edelleen oman monadin, mahtavan Minä Olen -tietoisuuden luomia. Monadit ovat kertaalleen laimennettua Alkulähteen energiaa. Eli oma monadimme jalkautuu melko kirjavasti lopulta persoonallisuuksiksi fyysiseen elämään. Minusta olisi huikeaa saada tietää, ketkä ovat kanssani suoraan samaa sieluperhettä! Juu, en todellakaan vihjaile, että esimerkiksi Whitney Houston olisi, vaan tämä sielutietoisuus herättelee ajattelemaan, miten monin käsittämättömin sidoksin olemme ihmiskuntana toisissamme kiinni. Erityisesti sieluryhmänä vaikutamme toisiimme intensiivisestikin, ellemme tietoisesti tarpeen mukaan pyristele vähän itsenäisimmäksikin, kuten Sielunpsykologian kirjoittaja on kokenut tarpeelliseksi omalta kohdaltaan tehdä kehollisten ongelmien välttämiseksi.

Niistä viime viikolla lainaamistani kirjoista mainitsen tässä yhteydessä myös Soilin kirjeet pilven takaa. Minä, joka uteliaasti ja jännityksellä opiskelen henkimaailman asioita, sain paljon itselleni henkistä ravintoa tästä kirjasta. Kirja on ohut kuin runokirja ja silti sisällöltään hyvin avartava. Siinä tytär Soili lähettää automaattikirjoituksen avulla Maan päällä sureville omaisilleen terveisiä ja tietoutta elämästä energiatasoilla. Ainakin minä sain moniin mieltä askarruttaviin kysymyksiin muistinvahvistusta ja auttavaisia tiedonpaloja palapeliin. Erityisesti mieltä lämmitti, että kun Maan päällä lähetämme positiivisia ajatuksia edesmenneille, he näkevät/kokevat ne henkimaailmaan kuin kynttilänvaloisina ilon pilkahduksina. Kun me täällä iloitsemme ja nauramme, se vaikuttaa erityisen kauniilta henkimaailmassa. Ajatuksilla ja mielialoilla on siis paljon väliä, paljon enemmän kuin usein omassa pienessä mielessämme pystymme kuvittelemaankaan. Samoin se pysähdyttää, miten paljon meillä on näkymättömiä auttajia läsnä hyvin erilaisissa tilanteissa. Nämä Soilen kirjeet auttavat hahmottamaan sitä, miten tärkeä oppikoulu maaelämä on ja miten paljon valinnoillamme täällä on merkitystä.

Jos nyt vielä palataan Whitney Houstoniin, niin hänen maaelämänsä näytti esimerkkiä meille muille omien huippuhetkien ja -kausien tunnistamisesta ja raudan takomisen nauttimisesta silloin, kun rauta on kuumaa!  Monia se varmaan herätteli negatiivisen esimerkin kautta kääntäen siihen, että silloinkin kun on elämässä jo periaatteessa jatkoajalla läheltä piti -tilanteiden jälkeen tai jo päätehtävänsä suorittaneena, voi silti pyrkiä löytämään merkityksellisyyttä toimiinsa eikä vähiten kunnioittamalla sielunsa fyysistä temppeliä, kehoa. Jokainen silti lähtee jumallisen järjestyksen mukaisesti juuri silloin, kun tarkoitus on. Nyt näyttää olevan aika Whitneyn tyttären oppia seisomaan omilla jaloillaan ja alkaa luoda omaa elämäänsä sieltä äidin jalanjäljistä. Yksinhuoltajaperheen lapsena tiedän tällaisesta jotain. Elämä jatkuu aina. Ne meistä, joita Whitneyn musiikki koskettaa, annetaan sen soida!