Tänään aurinkoisena maaliskuisena päivänä minulla on ensimmäistä kertaa kuluvana vuonna keväinen olo. Hetken jo mietin, herääkö se keväinen olo sydämessä lainkaan lumikinosten keskeltä, mutta sieltä se kevät näyttää selvästi tulevan yhtä varmasti kuin Luonnon rytmi On. Ja naapurimaahamme syntyi mahdollisesti joskus hamassa tulevaisuudessa hallitseva uusi kuningattaren alku etunimeltään Estelle. Noin monta e-kirjainta samassa nimessä on selvä merkki syntyvän sielun toiveista. Numerologiassa e-kirjain on vapauden, muutoksien, spontaaniuden, täydellisyyspyrkimyksien, aistien käyttämisen ja ennakkoluulottomuuden osoitin. Yhtä lailla kuin prinsessan kaikista nimistä pomppaa ensimmäiseksi e-kirjain esille, pomppaa hänen syntymäkartaltaan huima Kalat-stelliumi eli planeettarykelmä eläinradan viimeisessä, luovimmassa, mystisimmässä ja kenties muutosvoimaisimmassa merkissä.

Kalojen merkki on Estellelle vahva jousto- ja muovautumisvoimainen sitko. Mitä tulee perinteisiin astrologisiin kuvauksiin Kaloista, ei merkki voi lainkaan olla niin  "sisar hento valkoinen"  ja pakenevainen monessa merkityksessään kuin annetaan ymmärtää. Tuleva hallitsija on sentään valinnut syntymähetkensä tarkkaan, kuten varmaan monet meistä oppainemme. Käsissä on todellinen luonnollinen muutoksen airut, jolla on luultavasti jalat yhtä maassa kuin vanhemmillaankin, koska nousumerkin hallitsijaplaneetta on juurevasti ja hyvinvoivasti Härässä lähikommunikaation alueella ja samassa merkissä kuin kodin piste. En yhtään ihmettelisi, jos luonto ja muinaishistoria olisivat hänen sydäntään lähellä. Kaikki perinteiset päänaisarkkityypit eli asteroidit ovat voimakkaasti integroituneet häneen persoonaansa, mutta kaikista voimakkaimmin hänestä taitaa kasvaa isältään (vaikkakin uudenkuun ihmisenä hänelle isä ja äiti näyttäytyvät melko pitkälti yhtenä ja samana saumattomana pakettina) omaksumansa mallin mukaisesti viisaan feminiinisellä tavalla älykkyyttään ja pätevyyttään käyttelevä Athene, jolle myös puolisouden teema tulee tuottamaan suurta vapaudellisen ilon täyttymystä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan hänen valtakauttaan, joskin perinteinen valtakäsitys tulee muuttumaan erilaiseksi tulevana Kultaisena aikana.

Oikeastaan halusin tänään kuitenkin henkilöanalyysin sijaan kirjoitella huomioita kirjasta Kirjeitä valon maailmasta, jonka on automaattikirjoituksella vastaanottanut Elsa Barker edesmenneeltä Herra X:ltä, tuomari Hatchilta, henkimaailman tasoilta. Kirja on jo "vanha" eli alkuperäispainos vuodelta 1914 ja uusittu painos vuodelta 1995. Tiedostan, että henkimaailma on lähes 90 vuodessa kehittynyt sekin paljon kuten maanpäällinen elämämmekin on, mutta on varmasti asioita, jotka eivät muutu niin radikaalisti, etteikö tämän kirjan sisältö olisi monilta osin vielä "validi" ja keskustelukelpoinen. Tämä kirja toi nostalgisen tunteen. Minulla on eräs toinenkin "vanhahtava" kirja vuodelta 1978, jonka reliabiliteetistä nykypäivänä voidaan kiistellä, mutta senkään keskustelukelpoisuutta en menisi hylkäämään. Viisaus on muodissa aina olosuhteista riippumatta. Kirja on George Weinbergin psykologian teos Luo itse oma elämäsi, jonka olen ottanut omakseni näköjään jo lapsena piirellen sisäkannet kuvia täyteen. Sitä en muista, kuka sukulaisistani on kirjan alunperin hankkinut. Sen lisäksi, että tuo kirja muokkasi tietoisuuttani alle parikymppisenä huomattavasti, se on myös miellyttävään vanhahtavan kohteliaaseen tapaan kirjoitettu. Siinä teititellään lukijaa, mikä on hyvin harvinaista nykyään. Elsa Barkerin kanavoima kirja puolestaan on paraspykologian kirja, jossa ei varsinaisesti teititellä, mutta siinä on muuten läsnä samankaltainen vanhahtavan kohtelias sävy. Tämäkin kirja onnistui muokkaamaan tietoisuuttani.

Kirjassa on siis esillä automaattikirjoitus, menetelmä, joka on tuntunut itselleni aika vieraalle. Herra X selittää perinpohjaisesti, millaisen henkilön kautta on ylipäänsä mahdollista tuottaa automaattikirjoitusta -ei läheskään kenen tahansa, vaan sellaisen, joka osaa passivoida mielensä ja olemuksensa, pyyhkiä mielensä taulun puhtaaksi, rauhoittua ja rentoutua. Tämän kirjan lukeminen ehdottomasti auttoi minua arvostamaan automaattikirjoituksen "tehokkuutta" entistä paremmin. Voisin referoida koko kirjan, mutta se olisi liian iso urakka. Tyydyn poimimaan vain muutamia tärkeimmäksi kokemiani asioita. Onneksi tänään on vapaapäivä..aikaa ja energiaa ei suinkaan ole aina näinkään ruhtinaallisesti. Herra X puhuu paljon tahdonvoimasta oman kokonaisenergian rajoissa. Tahdonvoima on suurimpia luomisvoimia mielikuvituksen ja keskittymiskyvyn kanssa, mitä meillä on. Kun kaikki nämä voimat ovat käytössä yhtä aikaa, ihmiskehokin voi saavuttaa samat aikomuksen värähtelyt. Ja ihmiskeho maan päällä taas on voimakas vipu tahdon toteuttamiseksi. Usein vie monia elämiä kehittää esimerkiksi jokin tietty kyky. Henkimaailma on erityisesti voimain keräämisen paikka, koska maapallo taas on materian hyvin kovaa vastusta antava paikka. Esimerkiksi tästä Herra X antaa sen, että energia, joka kuluu täällä yhden kilometrin kävelemiseen, riittäisi henkimaailmoissa helposti vaikkapa maapallon ympäri kiertämiseen. Ja niin kuin tiedämme, se ei maksaisi penniäkään. :)

Se, mitä tulee siis toiveidemme ja tavoitteidemme läpirunnomiseen täällä, onkin mielenkiintoista. Voimme vapaata tahtoamme käyttämällä voimavarojemme puitteissa yrittää jotakin, joka joko onnistuu tai on onnistumatta. Voimme myös yrittää väkivaltaisesti ottaa itsellemme jotain tai kehittyä vähitellen voimassa ja tietämyksessä. Jälkimmäinen vaihtoehto aiheuttaa vähemmän voimakkaan reaktion, jos on toteutuakseen. Muistaakseni Diana Cooper on kirjoittanut, että 3D-tasolla tahdonvoiman tällainen läpivienti aiheuttaa karmaa, velkaa. Parasta olisi, jos antaisimme oman ja kollektiivisen alintajunnan voimien esittää viisaimman mahdollisen suunnitelman kokonaisuuden kannalta, sen sijaan että yrittäisimme itse määrätä oman mielemme mukaan pientä osaa kokonaisuudesta. Silloin emme siis saisi niin paljon hakkaavia aaltoja osaksemme elämäämme Cooperin sanoja lainatakseni. Omassa elämässäni olen huomannut tämän niin, että hyvin moni väellä ja voimalla kaavailemani asia on toden totta lässähtänyt totaaliseksi pannukakuksi. Olen joutunut opettelemaan laineilla surffailua ja sitä, että johdatus kantaa kyllä omiaan. Ymmärrys tulee usein jälkijunassa, mutta kirkastuu oikein matkan varrella. Nykyisin sitä on tullut tietoisemmaksi oman tämänkertaisen elämän kokonaisenergian määrästä ja ymmärtää, mihin ja millaisissa itselle luontaisissa intervalleissa se vielä riittää. Enää ei ainakaan haluaisi hukata energiaa turhuuksiin, joissa tappio on toistuvasti suurempi kuin voitto ja haluaa säästellä energiaa vielä tuleviin nimenomaan ponnistuksiin.

Kirjassa esitellään rytmin vastavuorottelun voima, mikä pätee kaikkeen. Kuten siihen, että näin pitkää kirjoitustani vastaa takuulla joukko lyhyempiä ja ytimekkäämpiä. Henkimaailman ja maallisen maailman suhteen rytmin vuorottelu ilmenee jälleensyntymisinä, väistämättä. Rytmi on viisas, kun toiminnan ja reaktion vastavoimia oppii hyödyntämään oikein. Jos tulee ihmiselämään liian vähäisin voimin varustettuna, ei omaa tarvittavaa joustovoimaa, jota elämässä tarvitaan. Samoin, jos on tavallaan uneksinut henkimaailmassa velttouteen asti, sitä terävintä terää ei ehkä ole käytössä maallisella kierroksellakaan. Tosiaan, henkimaailmassakin voi elää monella tapaa. Sehän täytyy muistaa, että kukaan ei automaattisesti muutu pyhimykseksi, mestariksi, enkeliksi ja paremmaksi ihmiseksi vain maapallon ilmatilan ylitettyään. Itseasiassa monet henget jäävät hyvin lähelle maapallon pintaa oleilemaan, vaikka suotavaa olisi "edistyä" pidemmälle ja hiljalleen katkaista nauhat maallisista siteistä, koska vain niin pääsee paremmin hyödyntämään yksinäisyyden käyttövoimaa ja omaan sieluun keskittymistä sekä palvelemaan valoa, mikä on kaiken alfa ja omega.

Tämän kirjan sisällössä minut yllätti se, kuinka henkimaailmat ovat huomattavasti subjektiivisempia kuin maaelämä, joka on voittopuolisesti objektiivista näyttäytyen havainnoitsijasta riippumatta melko samanlaisena. Jokaisella on tietysti maanpäälläkin oma sisäinen maailma ja tuo subjektiivisuus on mielikuvituksen portti myös muihin todellisuuksiin. Yllättävää oli myös henkilökohtaisen halun ja tahdon voima. Vähän samalla tavalla kuin valitsee maanpäälliset synnyin- ja kasvuolosuhteensa, niin samaan tapaan valitsee myös henkimaailmaan siirtyessään olosuhteensa. Taivaita on monia, helvettejä on monia, onpa mahdollista vaipua vuosisatoja pitkään tiedottomaan uneen, jos ei halua tunnustaa rytmin vastavuorottelun lakia ja sitä, että kuolemaa ei ole. Se, että tällainen tiedoton tahtotila puretaan, vaatii vielä voimakkaampaa tahtotilaa joltain toiselta entiteetiltä, jolloin voidaan jo kysyä, miksi tuhlata omaa energiaa sellaiseen paitsi rakkaudesta ja armosta, mitä joku toinen ei varta vasten halua? Lisäksi jos meistä kuka tahansa ylimielisesti halveksuu esimerkiksi jotain näkökantaa, menettää hän tavallaan etuoikeuden kokea sen: puhdasta syyn ja seurauksen lakia ilman tuomitsemista. Jos tiedostaa tehneensä väärin, on syytä tehdä virhettä voimakkaampia hyviä tekoja ja korjata sitten satoa siitä, tämäkin on karman niittämistä. Maallisen kuoleman jälkeiset olosuhteet kuvastavat melko hyvin eletyn elämän valintoja kuitenkin niin, että niille, joilla on halu kasvaa ja kehittyä tietämyksessä, ovat kehittymisen ovet auki. Tähän varmasti perustuu niin monet lukemattomat henkimaailman tasot, jokaiselle jotakin. Myös korkealle kehittyneet olennot ovat jatkuvassa kehityksessä. Itseasiassa he jos ketkä.

Silti maailma ja henkimaailma ovat vastakohtaisuuksien paikkoja, joissa kuitenkin juuri sympaattinen voima vetää samankaltaisuuksia puoleensa, vaikka aineellisten ja aineettomien olentojen vastakkaisuudesta syntyvä vetovoima jo sinällään on suuri, on kyse polaarisuudesta. Iloiset, sydämellään aidosti elämään pyrkivät ihmiset vetävät puoleensa henkiä, joiden on hyvä olla tällaisten ihmiskaapuun verhoutuneiden henkien lähellä. Nämä henkimaailman henget varmasti myös pyrkivät tällä ilon sympaattisella vetovoimalla suojelemaan ja varoittamaan näitä ihmisiä tarvittaessa. Eli se lisääntyy, mihin keskittyy. Hyvät tai huonot olosuhteet. Olosuhteet taipuvat tahtomme mukaisesti. Herra X:n mukaan itkiessä puolestaan ilma täyttyy sakeaksi muista itkevistä hengistä, vaikka ajoittainen itku myös puhdistaa. Vesi ylipäänsä on maailmoja yhdistävä. Astraalikehossa vettä on paljon ja sen vuoksi voimme ehkä kokea lämpötilan dramaattisen laskun tiloissa, joissa on henkiä kanssamme läsnä. Toinen yhdistävä tekijä on musiikki puolin ja toisin! He voivat kuulla meidän musiikkiamme ja etenkin taiteilijat meistä voivat kuulla heidän musiikkiaan tasojen läpi...

Kaikista hauskin vertaus maailmojen vastakohtaisuuksista oli se, että meidän päivämme on heidän yönsä ja heidän päivänsä siis meidän yömme. Meidän "elämänlähteemme" eli karkeavaloinen Aurinkomme sammuttaa heidän luontaisen itsevalaisuvuutensa, jolloin heidän on vaikea nähdä mitään. Meidän Aurinkomme on siis pimentävä voima heille. Valo löytyy siis ensisijaisesti sisimpään, sieluun, katsomalla eikä olosuhteisiin tuijottamalla. Diana Cooperin tuotannosta minulle on tuttu käsite Ontto Maa, jossa Aurinko ja Kuu loistavat yhtäaikaa. Pimeyttä ei ole, koska sille, eli negatiivisuudelle, ei ole tilaa ja tarvetta sekä feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat tasapainossa, toinen ei syö toista.

Nautiskellaan silti omasta lisääntyvästä auringonvalostamme, ilman sitä meillä ei olisi päivää. Objektiivinen tosiasia vain nyt on, ettemme näkisi ilman Aurinkoa juuri mitään! :) Ja lisää e-kirjainta, käykäähän tutustumassa huikaisevan kauniisiin luontokuviin osoitteessa: peeternahko.ee.